En tiedä mitä kirjoittaa, mikä on harvinaista. Normaalisti sanat vaan tulevat ja annan tulla.
Nyt on pää täynnä kaikenlaisia ajatuksia, tuntemuksia, kiitollisuus on ehkä vahvin. Kiitollisuus siitä että minulla on niin monipuolinen elämä.
Jokaisena päivän tunnen meneväni askeleen eteenpäin vaikka en tekisi mitään, vaikka en edes menisi ulos, vaikka katsoisin Yle areenasta Father Brownin kaikki 10 osaa pyjamaksessa ja söisin voikkareita koko päivän, en imuroi vaikka lattia on täynnä kissan ja koirankarvoja....
Se tarkoittaa että kuuntelen itseäni ja haluan olla yksi, haluan olla tekemättä mitään, haluan olla vaan.
Ennen vanhaan minulle tuli useimmiten huono omatunto siitä etten "tee" mitään.
Olenhan fiksaaja, aina korjaamassa, tekemässä, soittamassa, kirjoittamassa, fiksaamassa eniten. Jossain vaiheessa sain ahdistuksen koko sanasta ja tekemisestä. Nyt osaan kuunnella itseäni. Olen hyvä fiksaamaan, tiedän sen, se ei ole vaan opittu asia, tykkään siitä ja olen siinä hyvä.
Nykyään kuuntelen ensin että onko tämä tekeminen hyvä, onko arvojeni mukaan, teenkö sen vaan miellyttääkseen muita kuten usein tein ennen, saanko siitä hyvä olo ja iloa .
Ilo on ja hyvä olo on minulle tärkeintä tällä hetkellä. Jos itse voin hyvin, pystyn jakamaan iloa ja hyvää oloa paremmin ympäristölleni.
Näin helppoa se on <3
Kohta menossa Diakonissalaitokseen korttelijuhlaan missä olen mukana kolmatta kertaa tekemään vapaaehtoisen Tarot tulkintoja.
Siitä tulee hyvä olo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti