Luulin että pääsisin tämän koulutuksen mukana vihdoin kertomaan tarinani helposti ja avoimesti kaikille ja minua kuunneltaisiin vihdoinkin.
Esittely on myös vähemmän pelottava , tarina kertoo Dissosiaatiosta ja nimi on tietysti Sisäisen liskoni tarina.
Ei kannata luulla, se on spekulaatio mitä toivoo.
Olen kyllä kertonut tarinani Hyrian koulussa, netissä pari kertaa ja pari viikkoa sitten miesryhmälle Stop Huumeissa. Olen niistä tosi iloinen ja kiitollinen, aina askel eteenpäin.
Kuitenkin olen ollut asiantuntija pari kertaa yrittäjänä, ja varsinkin toiminimisellaisena. Yhden kerran Auroran katkolla ja toinen kerta Laakson sairaalan katkolla Fattaluutana. Tämä oli tosi kivaa.
Viime viikolla sain ensimmäiset esittelykeikka, mutta ihan eri asiasta kun olin ajatellut itse.
Kerroin siitä miten minut otettiin vastaan lapseni äitinä eri paikoissa. Matka kesti 7 vuotta ja siihen sisältyi kolmannesta luokasta koulun kuraattori, perheneuvola, lasten psykiatrinen poli, nuorten psykiatrinen poli, lastensuojelu, lastenlinna, lasten sairaala, syömishäiriökeskus ( yksityinen, poliisi jne .
Tähän pyysin tietysti lupaa nuorisoltani, se on oikeasti hänen tarinansa, mutta hän sanoi että siitä vaan, onhan minulla tästä oma tarinani, mikä on totta.
Miten minut on kohdattu näissä kaikissa paikoissa.
Avattuani tämän 60 Laurean sosionomi opiskelijalle sain valtavasti hyvää palautetta. Tuntui epätodellista, ihme etten ruvennut itkemään. Molemmat Lehtoritkin kehuivat ja olivat tosi tyytyväisiä.
Nyt vasta tajusin että tämä on paljon tärkeämpi kertomus kun omani.
Miten sinua kohdataan kaikkialla. Miten sinua kuunnellaan ja uskotaan.
Sehän on se tärkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti