Kukaan ei ole täydellinen. Onneksi.
Sanotaan että virheistä oppii, sekin on toivottavasti totta. Jotkut eivät halua tai pysty näkemään omia virheitä. Varsinkin jos joku siitä huomauttaa.
Kannattaisi kuitenkin aina pysähtyä ja katsoa itseensä peilistä. Omia virheitä ja tehtyjä vääryyksiä on todella vaikeata katsoa. Se sattuu, tosi paljon. Vielä enemmän jos teet samanlaisia vääryyksiä joita sinä olet itse joutunut kohtaamaan pienenä, nuorempana elämässäsi.
Silloin luulisi että niitä ei tee, koska se on vihoviimeistä mitä tekisit toiselle ihmiselle. Näin se valitettavan useasti ei mene.
Aika menee, kasvat aikuiseksi. Kannat mukana kaikki käyttäytymistavat ja jossain vaiheessa ne alkavat kukoistamaan sinussa. Et edes huomaa sitä. Se on sitä mitä osaat, mihin olet tottunut, et edes huomaa että ne ovat vääriä, vaikka monet sen sanoo päin naamaasi.
Katsoa silmiin ja pyytää anteeksi, teon, sanan tai vääryyden. Sekin on vaikeata. Kaikkea voi opetella, pienin askelin, päivä kerrallaan.
Olemalla myös kiltti itsellesi, koska et osannut parempaa juuri silloin mutta yrität parhaasi parantaa tapojasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti