Ystävät

 Viime aikoina ajattelen paljon sitä miten ihania ihmisiä minulla on ympärilläni ollut koko elämäni aikana.

12 vuotta sitten aloitin eheytystieni. Keväällä olin ilmoittunut että halusin avioeron, terapiani oli alkanut edellisenä vuonna, olin vielä sinä kesänä shokkitilassa.

Syksyllä täytin 50 vuotta. Järjestin ensimmäiset kerran itselleni juhlat. Vastaanotto yhtenä lauantai iltapäivänä.

Sinne tuli ihan valtavan paljon ihmisiä, hurjaa. 

Ystävät ja sukulaiset auttoivat minua kaiken kanssa, lasten kanssa olimme tehneet kaikenlaisia herkkuja viikon aikana, ystävät toi niitä paljon enemmän, serkkuni laittoi tekniikan valmiiksi, poikani ja hänen bändinsä esiintyivät. Ala-aste lapsia. olivat tosi hyviä. Veljeni, Kaisui ja Hanna lauloivat minulle, vautsi

Minulla oli ihana kiitollinen ja autuas olotila. 

Samana syksynä olin  viikon purjehduksessa Kreikassa purjehdustyttöjen kanssa, meitä on kuusi yhteensä. Oli kyllä aivan mahtava reissu. Antoivat minun olla ihan rauhassa, en tarvinnut mennä ulos iltaisin, sain vaeltaa yksinäni aamuauringon kanssa saarilla ja kirjoittaa tai lukea.

Yhden syksyn viikonlopun sain olla toisen tyttöporukan kanssa ruotsissa yllätysreissussa jonka olivat minulle järjestäneet. Täysi hemmottelupäivät.

Nämä ja kaikki muu tuki, hemmottelu, apu, kuunteleminen mutta varsinkin se että sain vain olla, eikä yksin jos en halunnut oli parasta. 

Tämä syksy antoi minulle energiaa tekemään kymmenen vuoden eheytysmatkani . 

Olen siitä ihan äärettömän kiitollinen. 

Lapseni tuesta, siitä että ovat jaksaneet kulkea mukanani nämä vuodet, eivätkä koskaan kritisoinet tai haukkunut tekemisiäni. 

Ajattelen usein sitä syksyä, hymyillen ja sydäntä lämmittää.

Tietysti koko tämän matkan aikana olen saanut paljon lisää energiaa ja tukea kaikilta, en minä muuten täällä istuisi Sylvi vierelläni ja niin hyvän voivana. 

On hyvä jättää taakse asioita joita ei voi muuttaa ja joka on ollut kipeitä, jotkut on tarkoitettu avaamaan niin että ymmärtää ja korjailee asioita sisällänsä. 

Sitten kun pääsee siihen että vaikka tavaraa olisi vielä vaikka kuinka paljon mitä voisi avata, niin niitä ei tarvitse enää avata. 

Muuten et tekisi muuta loppuelämäsi.