Vaiheet elämässäni

Näin jälkeenpäin tiedän että ensimmäiset 20 vuotta elämästäni menivät mukavvusalueen riman alla, sen tunnistan. Se että pääsin niistä läpi oli kiitos kaikkien ihmisten, aikuisten ja ystävien jotka antoivat minulle rakkautta, iloa ja toivoa.

Lapset pärjäävät hyvin vähällä oljenkorsilla, ovat hyvin sitkeitä ja hyvin elämänrakastavia.

Seuraavat 10 vuotta olivat ylämäkeä, olin niin paljon ulkomailla tai elin yksin omassa kämpässäni, Jotain poikakavereita oli, mutta ei kukaan niin vakava etttä olisin muuttanut yhteen asumaan. Vahvistin itseäni ja pärjäsin.

Sisällä oli asioita joita en ymmärtänyt mutta tiedostin, en päästänyt itseni rakastumaan ja ihmettelin aina välillä miksi jäin koukkun siis magneettini meni päälle jonkulaisten miesten kanssa. Se oli raastavaa ja saatui sydämmeen , ja kehoon. Joka kerta oli vaikeata päästä irti..

Seuraavat 12 vuotta olivat elämäni parhaat vuodet, sen jälkeen alkoi taas alamäki.

Se vuosi kun täytin 50 v oli paras vuosi. Sen jälkeen takkuinen mutta hyvä ylämäki jatkuu vieläkin.