Mietteitä

Olen soittanut äidilleni nyt nelisen kertaa parin viikon sisällä, jotenkin keskustelumme eivät heti  menneet väärälle kaistalle, ja viimeisellä kerralla tuntui ihmeellisen rauhalliselta, jotenkin  niin että jännitys oli poissa. Rauha on ehkä laskeutunut vihdoinkin välilämme, se tuntui hyvältä.

Toivon että tämä tunne on tullut jäädäkseen.

Työpuolella in myös hauskaa, työtä on riittävästi ja juuri niin paljon että ehdin levätä ja hengähtää keikkojen välissä, olla maalla, ja samalla tehdä keikat rauhallisesti. Olen rennompi, vielä kun pääsen siihen että kesken työrupeaman teen jotain joogaliikkeita ja hengitän jokunen 5-10 minuuttia niin alan olla tosi tyytyväinen itseeni.

Pysähdyn usein, varsinkin kun en tiedä minne päin mennä, mitä vastata jollekin, tai miten tehdä työt, tai jos huomaan ettei asiat mene kuten olin ajatellut. Tarkoitan pysähtymisellä että mietin täytyykö tehdä asialla jotain, useimiten ei, annan asioiden hoitua itsestään. Hauskaa.

Vähän ihmettelen omaa käytöstäni, minua hymyilyttää,  yritän olla analysoimatta, dramatisoimmatta.

Olen iloinen näistä muutoksista itsessäni. Vapauden tunne on iso .