Tyhjiö

 

Nyt olen tyhjiössä, tyhjässä välitilassa.

Minulla ei ole enää pelkoja, tai kun ne tulevat enimmäkseen yön, joskus päivän aikana niin pystyn kohtaamaan niitä.

En ole enää ylivalpas, siis en herää pienimpään ääneen  oven natinaan, kritiikkiiin, epäasialliseen kommenttiin, vääränlaiseen kosketukseeen,.

Minulla ei ole magneetti enää. Voin katsoa miestä kuin miestä ihan tavallisella tavalla, joku ehkä saa sydämmeni värähtämään vähän enemmän kuin toinen, joku saa minut hymyilemään enemmän kuin toinen mutta se on ihan ok. Mikään magneetti ei mene enää päälle. en jää kiikkiin.

En enää hoida ja tee kaikkea mitä olen aina tehnyt kun joku pyytää tai käskee, en ole enää kenenkään kaiken hoitava sihteeri kuten olin isälleni, äidilleni, isoisälleni, serkulleni, exmiehelleni . Nyt hoidan ja teen ainoastaan niille joille haluan hoitaa auttaa.

Minulla ei ole enää paineita mistään, ei töistä, ei yksin olemisesta, ei painonpudottamisesta, ei liikkumisesta ei oikeastaan mistään. Kuuntelen itseäni ja kehoani ja teen sitä mitä kokonaisvaltisesti tuntuu hyvältä.

En pelkää olla yksin pimeässä maalla, se on iso juttu.

Luotan enemmän, en usko pahaa kaikista, vaarsinkin miehistä.

Pystyn nyt elämään ilman äidin rakkautta, saan rakkautta niin monelta taholta ja yllinkyllin, olen onnekas. Äitini ei osaa antaa minulle rakkautta, ymmärrän sen.

Kehoni on minulle rakas, se on ollut vahva pilari koko lapsuuteni ja teini-ikääni, olen siitä ylpeä ja onnellinen. Vielä niin hyvässä kunnossa kaiken tämän älkeen. Olemme hyvä tiimi, mieleni, sydämmeni, sieluni ja kehoni.

Olen vahvistunut itseni kanssa niin hyvin että uskallan vielä enemmän sanoa ei asioille, ihmisille, ihmissuhteille. Olen mieluummin yksin kuin energiasöppöjen kanssa.

Energia kuluu kun puhuu toisesta ihmisestä joka on rasittava, tai jos työ, ympäristö, mailmantilanne on negatiivinen keskustelunaihe niin sekin syös energiaa Yritän olla sellaiste ihmisten kanssa jotka vatvovat tällaisessa aiheissa

On hyvä purkaa lyhyesti, vahvasti ja totuudenmukaisesti ajatuksia hyvälle ystävälle, se helpottaa ja kun se n tehty voi nauraa asialle ja toteaa ettei se ollut niin iso asia.


En jaksa otta stressiä tulevaisuudesta enää, teen parhaani työni eteen jota rakastan ja teen mitä jaksan.

Olen uupunut mutta iloinen, nukun, olen, liikun kuin tekee mieli. Olen,

Ei ole ihme, kaiken jännityksen jälkeen.

Positiivinen tyhjiö <3

Uusi Vuosi

Syksyn aikana tapahtui monta asiaa. Kuten kirjoitin aikeisemmin hyllytin viimeisetkin sukulaiset ja ystävät jotka olivat energiasyöppöjä. Nyt sain keskittyä vain työntekoon ja se on ollut suurimmaksi osaksi mahtavan hauskaa ja antoisaa.

Viihdyn parhaiten tekemässä aikuisten kokkikouluja, siitä nautin enintään. Siinä tunnen miten kaikki nauttivat yhdessäolosta ja yhdessä tekemisestä. Jokainen ryhmä on erilainen, joka kerta tehdään jotain erilaista, sekin innostaa.

Yhden illan valmistin parille pariskunnalle ranskalaisen illallisen (yksi pariskunta jäi pois) ja se oli vasta mielenkiintoista. Syviä keskusteluja, avattiin alkoholismivanhempia, pariongelmia, lasten anorektia, tarinoin omasta elämästäni ja insestitaustani oli myös tärkeä.

Feelis oli mahtava, toivoa ja iloa oli ilmassa, olin otettu ja kiitollinen että tällaista tapahtuu.

Olen tämän syksyn aikana saanut itselleni kohdistettua kehua enemmän kuin koskaan koko elämäni aikana. Tunne on hyvin epätodellinen, osaan onneksi nyt ottaa sitä vastaan.

Kun on suurimman osan elämänsä aikana saanut enimmäkseen kritiikkiä, tai ollut itsestäänselvyys monelle niin olo on hurja. Voisin itkeä onnesta joka päivä.

Asiat jotka ovat olleet käräjillä exäni kanssa taisivat loppua nyt joulukuussa. Sitäkään en  osa vielä sulattaa.

Kehoni oireilee vielä, mutta vähän. Sähköisyys on poissa, pelontunne on pieni, kukaan ihminen ei minua enää pelota.

Toivon saavani kokeilla seksiä niin tiedän onko vielä siihen liittyvää kehossani, se on tilattu.

Joten, annan itseni olla ihmeellisessä olotilassa, en tiedä mitä muutakaan voin tehdä. Annan ajan näyttää, yritän olla ajattelematta tulevaisuutta, menneestä olen päästänyt irti.

Leijailen ja olen, en mieti.

Ilo

Iloni on takaisin.

Olen tehnyt monta päätöstä tänä vuonna.

Kaikkea mitä on dissoisoinnut ei voi eikä tarvitse avata.

Hyllytän energiasyöppö ihmissuhteet.

Olen hyvin kiitollinen niistä ihmisistä jotka ovat olleet vaikeimmat, niistä olen oppinut eniten ja ilman niitä en olisi eheytynyt. He ovat myös auttaneet minut löytämään itseäni ja vahvuuteni

Päätän olla iloinen elämästäni

Päätän että en ole yksin, joten en tunne itseäni yksinäiseksi

Päätän pitää hauskaa ja tuntea iloa joten löysin itsessäni Suomen Jane Fondani joka venyttää , jumppa ja muuten vaan pitää hauskaa Facebookissa. Viimeistään nyt häviää ne jotka ovat sitä mieltä että olen vähän kummallinen, muut nauravat kanssani.

Nyt kuntoni nousee, jaan iloa ja tuun siitä itse iloiseksi.

Elämä on hauskaa taas, tunnen sisäisen voimani kasvavan joka päivä ja pulpppuan elämäniloa <3

Rajojen laittaminen

Tärkeä ja tosi vaikeata on ollut laittaa omia rajoja.

Koska ympäristö alkaen omista vanhemmista kävelivät yli kaikkia rajoja niin oli tosi vaikeata ymmärtää että kaikilla ihmisillä on omia rajoja, ja kun kunnioitat toista ihmistä niin et mene niiden yli.

Oppia sanomaan ei oli suuri saavutus.

Kun vielä opit sanomaan pysy poissa, käyttäen vielä käden ele edessä oli hurjaa, ensi tuli usein pahoinvointia, vatsakipua, kehonjännitystä. Nykyään tunne on vahvuutta ja vapautta. Ihanaa.

Osaan nyt sanoa suoraan ei, en halua, älä tule löhelle. Äitini en pysty koskettamaan, tykkään ja halailen paljon, äitini ei enää. Laitan käden eteen ja pyydän häntä kunnioittamaan minua ettei yritä halata tai antaa poskisuudelman minulle. En pysty siihen, alan voimaan pahoin.

Hän suuttuu siitä valtavasti ja usein sanoo että olen hullu, olkoot niin.

Äiti

Tämä on tultava. Vaikea aihe. Äiti jonka pitäisi olla hyvä ja rakastava.

Hän ei oikeastaan halunnut minut. Hän oli saannut pojan kaksi vuotta aikaisemmin. Ehkä hän silloin pimahti lopullisesti. Veljeni oli se poika jonka hänen olisi pitänyt olla, ja nyt hän oli saannut Hänet. Luultavasti äitini oli niin possesiivinen niin hän ei päästänyt isämme lähelle häntä.

Äitini on myöntänyt ettei hän koskaan ollut hyvä vauvojen tai pienten lasten kanssa. Veljeni kanssa hän teki niin kuin kaikki sanoivat, Definsioi kotimme eikä nostanut veljeni syliin vaikka itki. Siitä tuli luultavasti hänelle ensimmäinen turvaton olo joka on jatkunut koko elämänsä aikana.

Kyllä hän ruokki meitä, teki oikeasti tosi hyvää ruokaa ja hoiti meidät ihan hyvin mutta äidin rakkautta hän ei oikein osannut antaa, ja sitä mitä ei ole itse saannut on vaikeata antaa. Sen ymmärrän.

Sekä veljeni ja minä emme muista mitä tapahtui neljän seinän sisällä kun vanhempamme olivat vielä naimsisissa, siis 7 ensimmäistä vuottani. Yksi päivä näin telkkarista leffan missä äiti antoi kunnon korvapuustin lapsellensa, silloin reagoin niin vahvasti että tunnistin että äitimme oli antanut meille hirvittävät korvapuustit. Joskus muistinraoista tulee muitakin muistoja lyömisestä. Äitimme oli meitä kohtaan väkivaltainen.

Koska veljeni oli Se poika niin sitten ajauduin tietysti vielä helpommin isän syliin. Sekä hyvässä että pahassa.

Äitini on koko ikäni ollut kateellinen ja ilkeä minulle ja oikeasti ei koskaan tykännyt minusta. Minä taas tein kaiken mitä pystyin hänelle saadakseni joskus rakkautta ja apua, tukea, ymmärrystä tai edes vähän lämpöä. Kesti tosi kauan ennen kun tajusin ettei kannattanut pyytää häneltä mitään, lupasi  ja sitten perui sen viime tingassa oli hänen mielipuuhansa, ja se sattui . Varsinkin myöhemmin kun hän vielä teki sen käyttäen omia lapsiani siinä.

Katkaisin napanuorani häneen jokunen vuosi sitten ja siitä hän ei tykännyt. Hän ei ymmärrä miksi en enää tee kaikkea hänelle tai auta hänet pyyttettömästi samalla kun hän kohtelee minua kuten ei kukaan saa kohdella ketään.

Minusta on hänen mukaan tullut hankala, ilkeä eikä hän ymmärrä minua enää.

Tänään löin oven kiinni  hänen eteensä, Nyt minun rajani tuli vastaan, en aio enää antaa hänen tehdä minulle henkistä väkivaltaa enää.

Vaikka koko suku on nyt sitä mieltä että minä olen tunteeton , moraaliton, olkoon niin. He ovat aina vain uskoneet sitä mitä Äiti kertoo. Onneksi minulla on ihana tytär joka kuuli kerran mitä äitini sanoi minulle, hän suttui puolestani aivan suunnattomasti ja sanoi että nyt äiti lähdetään. Momi on liian ilkeä sinulle .Se on minulle suuri helpotus. Tänäänkin hän tuli minua vastaan ja halasi.

Haluan olla rauhassa kaikesta draamasta, syyllistämisestä, ilkeyksistä jotka äitini on kaatanut päälleni.

Tarvitsen rakkautta, ilmaa ja vapautta. Sitä me kaikki tarvitsemme.

En ole vihainen äidilleni, yritän ymmärtää mitä hänelle jossain vaiheessa elämäänsä oikein tapahtui niin että hän kadotti itsensä. En voi antaa hänelle anteeksi ettei hän usko minua nyt vaikka ymmärrän miksi hän ei pystynyt auttamaan tai pelastamaan minua lapsena.

Loma

Olen kohta ollut 4 viikkoa lomalla, enimmäksen yksin, maalla.

Tämä on energialähteeni, tässä olen todella kaikista lähin maanäitiä. Kun laitan jalat maahan niin tunnen energian virtaavan ylös kehooni, se on mahtava tunne. Hiljaisuus on myös ihana.

Rakastan kaupungin kolinan ääni Hakaniemessa missä nukun läpi vuoden ikkuna auki, täällä kuuntelen harvemmin musiikkia ja voin istua laiturilla vaikka kuinka kauan. Kuikat pitävät usein ääntä, kuuiikku, rakastan sitä ääntä.

Vaikka meri on ihanan villi ja vapaa ja on minulle tosi tärkeä niin metsän hiljaisuus, rauhallisuus, peikkomaisuus, peilikuvilla järvellä on maaginen.

Tätä vielä vähän yli viikon, sitten alkaa uudet kujeet töissä ja kotona.

Rakastuminen

Rakastuin ensimmäisen ja viimeisen kerran ollessani 18 vuotias.

Oli ihana olla rakastunut ja lopulta tavattin ja ruvettiin styylaamaan kuten silloin sanottiin.

Seksin tultua mukaan kuvaan jotain tapahtui minussa. Menin jotenkin sekaisin.

Nyt ymmärrän  miksi se ei toiminut. Isän rakkaus oli  rakkaus jossa oli yhdistetty vanhempan rakkaus ja seksi . Olin jotenkin rakastunut isääni isän tavoin mutta myös rakastajana. Tämä on tosi vaikeata selittää,

Tiesin vain että, lopetettuani tämän suhteen en aikoinut enää koskaan antaa itselleni mahdollisuuden rakastua, se teki liian kipeetä.

Se oli itsesuojeluvaisto ja se toimi. Oli minulla suhteita sen jälkeen. Kaikki olivat hyviä mukavia, otselleni sopivia, en vaan koskaan ollut rakastunut.

Korjaan ylläolevan tekstin vielä jossain vaiheessa, nyt tuntuu olevan vielä liian aikaista saada tunteeni paperille, pidän sen tässä jotta en unohda, tämä on tosi tärkeä asia.