Yksinolo

 Yksinolo on tärkeä meille kaikille. 

Silloin kuulee itsensä parhaiten. Myös kaiken kiireen kesken kannattaa pysähtyä ja kuunnella missä mennään itsensä kanssa.

Tämä on ollut ja on vieläkin minulle tosi vaikeata. 

Yksinolo tuo minulle myös helposti yliajattelemista. Usein se alkaa itsensä kritisoimisella ja itsenä mollaamiselta. 

Tässäkin yritän pysähtyä ja yritän viedä ajatuksieni parempaan suuntaan. Joskus tarvitsen siihen musiikkia , varsinkin Stying alive auttaa, silloin rupean tanssimaan itsekseni tai Abba, kaikki joka tuo liikettä kehoon. Hyvällä lykyllä kappale voi olla sellainen josta osan jotain sanoja ja sitten rupean hoilaamaan mukana. 

Silloin tulee usein nauru, itselleen on hyvä nauraa, se auttaa. Saan poistettua itsesurkuttelun ja draaman. Meidän suvussa ollaan oltu tosi hyviä draaman kanssa, ja sille on hyvä nauraa. Yritän kuunnella ja katsoa itseäni silloin ulkopuolisena ja silloin vasta naurattaa.

Ram Dass on auttanut minua paljon tässä asiassa. Hänelle oli ihan mahtava huumori, osasi hyvin nautaa varsinkin itselleen.

Noniin , nyt alkoi Beatle soimaan, nyt vaan ylös tuolista ja tanssimaan.

:)

Rakastuminen

 Olen tänään ensimmäisen kerran lukenut läpi vanhoja tekstejäni, nyt oli sen aika.

Luin magneetista. Luulin että olin hoitanut pois sen systeemistäni mutta nyt en ole niin varma enää.

Rakastuin tai ihastuin kesällä, en tiedä oikein mikä on ero. En tiedä tästä asiasta oikein mitään. Se on ollut todella ihana tunne. 

Olen vieläkin rakastunut/ ihastunut.

Samalla kaikki ovet sydämeeni avautuivat  enkä oikein tiedä miten olla. Olen ihan pihalla .

Nyt kuin luin vanhat tekstin niin kyllä se magneetti nosti taas päänsä, minä kun luulin että olin hoitanut  sen pois 2016. Mutta, eihän se ole ollut mahdollista ilman rakastumista. Nyt ymmärrän sen.

 Kehokipuja, ahdistuksia, pelkotiloja ja kaikenlaista muutakin ihanaa on noussut pinnalle, samalla kuin leijailen jossain pumpulissa. Nautin ja annan itseni olla vain tässä ihanassa olotilassa sekä paskassa olotilassa. Nyt on aika kohdata niitäkin, olla niiden kanssa, kävellä niiden läpi ja jatkaa elämänsä taas vähän kokonaisempana.

Kunnes jotain tulee väliin ja putoan johonkin koloon. Pysyn siellä niin kauan kunnes se paha tunne pienenee ja häviää. Ei kannata muuta tehdä, muuten se tulee vain takaisin uudestaan. Ei kannata olla strutsi. Tukahdutut tunteet pursuavat ulos, kaipuu, himo, ilo, lapsellisuus ja kaikenlaista muutakin. En oikein pysy mukana.

Sitten taas on sydän pakahtumassa onnesta, ilosta, mukavasta kaipuusta, tunne läheisyydestä, jokaisessa kehon osassa, sitä ei voi oikein sanoittaa, se on vaan ihanaa..

Ihanaa, rankkaa ja niin tärkeätä. Muuten en pääse itseni kanssa eteenpäin.

Elämä on siis nyt vuoristorata, kunnon sellainen. Noh, ainakin tunnen olevani elossa....

Miten tämä tarina loppuu, sitä ei kukaan osaa sanoa, joten on parempi elää tässä ja nyt. Nauttia kaikesta, olipa raskasta tai ihanaa. 

Manifestoida että saan pitää tämän rakkauden, se tuntuu niin mahtavalta